Santorinia on usein kutsuttu Kreikan kauneimmaksi saareksi. Santorininlla voi nauttia erikoisista laavakivirannoista, perikreikkalaisesta ruuasta ja upeista auringonnousuista ja laskuista. Saari tunnetaan erityisesti lumoavista maisemistaan. Santorini on Kyklandien saariryhmään kuuluva kaareva saari Egeanmerellä Kreikassa. Pinta-alaltaan saari on 75 neliökilometrin kokoinen ja vakituisia asukkaita siellä on n. 15 000. Kesäisin väkimäärä kasvaa rajusti, sillä paikka on suosittu turistikohde.
Tuliperäinen saari on maisemaltaan vaihteleva. Saaren länsiosassa kohoaa vuoristoisempi näköala, kun taas rannikolla levittäytyvät pitkät hiekka- ja pikkukivirannat. Tuliperäisyydestä muistuttaa kaldera eli tulivuoren romahduksen muodostama laguuni, jonka reunalla sijaitsee esimerkiksi pääkaupunki Fira.
Tätä matkaa on odotettu jo pitkän aikaa, nyt se vihdoin toteutui. Ihanien Kreikan ryhmäläisten kanssa päätettiin matka jo talvelle. Matkaan lähdettiin jo ed iltana, viimeisellä junalla, lento lähtisi yöllä klo 4:10! Lentoasemalla vietettiin aikaa, kyllä oltiin väsyneitä.
Finnairin lento lähti ajallaan, kone oli uuden karhea ja jalkatilaa oli runsaasti!. Kirjoittelen taas kotona vasta varsinaista kertomusta.
Näin väsyneet matkalaiset odottavat matkan alkua
Tästä se lähtee "Jamas" !
Reippaat matkalaiset
Lentoaika oli miellyttävä 3,5 tuntia
Koneen laskiessa aurinko on juuri noussut
Ensimmäisen päivän rentoa oloa
Kuin myös
Hotellilta lähdössä syömään
Ensimmäisen illan komea kuutamo, lentokoneita lenteli nopeassa tahdissa Santorinille. Saari on turistien suosiossa
Raini oli kutonut kaikille Kreikka tossut!
Hotellimme ihanaa aluetta
Toisena päivänä vietimme rannalla ja vain lepäilimme matkan rasituksista ja uimme meressä ja nautimme
Herkuttelimme jälkiruualla, jäätelöllä ja kahvilla
Leivonnaisilla
Ihana kreikkalainen flirttailija "Jorgos"
Jamas
Ensimmäisen illan viettoa
Parvekkeeltamme suoraan näkymä uima-altaalle. Huoneessamme oli muurahaisongelma ensimmäisenä yönä. Ne olivat meidän kanssamma samassa sängyssä, pienen pieniä muurahaisia, jotka purivat. Kerroimme huolemme aamulla siivoojalle ja simsalabim ne katosivat kokonaan. Niitä ei sen koommin näkynyt!
Paikallisbussilla Firaan
Fira eli Thira. Fira on saaren pääkaupunki, Nimi Fira on oikeastaan Santorinin pääsaaren nimen Thiran toinen muoto.Firan kaupunki muodostuu valkoisista taloista, jotka on rakennettu jyrkänteen reunalle kuunsirpin muotoisen Thiran saaren länsireunalle. Firasaa siejaitsevat Firan arkeologinen museo ja esihirtoriallinen Theran museo. Firasta on ainutlaatuinen näkymä 18 km pitkän kalderan yli Nea Kameni -tulovuorisaarelle.
Tänään lähdimme paikallisbussilla Firaan, joka on n. 20 min bussimatkan päästä täältä Kamarin rannalta ylös vuorelle ja Kalderan puoleiselle rannalle ulottuva Firan kaupunki. Todella viehättävä ja rinteeseen rakennettu ja valkoiseksi kalkitut talot ja siniset ikkunanluukut, maisemat ovat jylhän kauniit! Täällä on todella kuuma ja bussilla pääsimme linja-autoasemalle, josta jatkoimme kävellen korkeammalle ja näköalapaikoille kuvailemaan. Viihdyimme kaupungissa useamman tunnin kuumuudessa. Söimme lounaan, palasimme bussilla takaisin hotellille. Tulimme kahville oman hotellin allasbaariin ja totesimme, että se on halvin paikka ja mikä palvelu. Hotellin henkilökunta on ystävällistä ja todella pitävät suomalaisista. Ja päivän kuvat
Linja-autolle lähdössä Firaan
Firan linja-autoasema on täynnä väkeä, kun ihmiset saapuvat tänne Firaan päivänviettoon
Firan Metropolis pääkirkko torneineen
Teen pientä vertailua, ylempi kuva otettu järkkärillä ja alempi kuva puhelimen kameralla, en juurikaan näe eroa!
Kultakauppoja Firan kujilla,
Välillä saatiin koko porukka samaan kuvaan
Välillä 6 naisen porukkaa on vaikea handlata näissä ruuhkissa, onneksi ei isompia katoamisia sattunut!
Firan kujilla kuvattua.
KAdut ovat kyllä Firassa kapeita, mutta niin näytää autotkin olevan pieniä
Meidän lomaviikollamme oli upea kuutamo lähes joka ilta, kun vaan malttoi istua verannalla sitä ihailemassa.
Rantapäivä
Tänään vietimme päivän rannalla. Aamusta mennessämme rannalle, oli vielä hiljaista ja väkeä alkoi vastaa saapua. Nautimme lounaan rantaravintolassa. Täällä ruoka-annokset ovat valtavia, olemme aina ihan ähky täynnä, kun syömme. Yritääme etsiä kevyempiä ruokavaihtoehtoja, mutta annos koot ovat meille liian suuria.
Huomenna olemme lähdössä saaren kierrokselle. Käymme aivan toisessa kärjessä Oiassa asti, joka on ehkä se kuuluisin osa Santorinia. Huomenna kuvia taas on paljon enemmän. Tänään kuvia ei paljon ole otettukaan.
Meidän herkkupöytiämme kortinpeluuiltaan, ennen ruokaa!
Kreikkalainen salaatti on meillä lähes joka ilta ainakin lisukkeena
Taas syödään
Retkipäivä
Tänään vietimme retkipäivää ja kiersimme saaren nähtävyyksiä. Aamulla lähdimme aikaisin ja ensin menimme Mesa Gonian autioituneeseen kylään,jossa aika on lähes pysähtynyt. Siellä oli voimakas maanjäristys jonka se tuhosi 50 vuotta sitten. Siellä on vanhoja luola-asuntoja, jotka ovat tänäpäivänä ovat kalliita ja niistä on tehty paljon hotelleja ja loisto asuntoa, etenkin rannikolla, missä ne ovat suosittuja. Kävimme myös Ortodoksikirkossa joka on Santorinin vanhimpia.
Seuraavaksi menimme katsomaaan pientä kylää nimeltään Pyrgos. saaren korkeimmalla paikalla, ja siellä on venetsialainen linnoitus, jonka muureilta avautuu huikeat näkymätkoko saaren yli, johon oli mahdollisuus kiivetä. Emme sinne kuuman ilman vuoksi jaksaneet kiivetä.
Kävimme myös viinitehtaalla, jossa saimme opastuksen ja kierroksen tehtaassa ja lopuksi pääsimme viininmaistajaisiin, siellä saimme maistella saaren omia viinejä. Lopuksi menimme saaren kuuluisampaan pittoreskiin taiteilija kylään nimeltään Oia. Tässä päivän kuvat. Aluksi hotellimme ihanaa pihaa.
Tässä olemme autioutuneessa kylässä, joka on aika vaikuttava, joitain rakennuksia on korjailtu jo asumiskelpoiseksi. Ensimmäinen joka korjattiin oli kirkko, joka oli tälläkin hetkellä käytössä, siellä oli perhejuhla.
Yksi vanhimmista Ortodoksi kirkoista. Siellä oli käynyt varkaita, kun kirkkojen ovet olivat aina auki ja sieltä oli viety mittaamattoman kalliita ikoneita, siellä edelleeenkin erittäin vanhoja ikoneja. Ne on suojattu lasikaapeilla, joissa niiden kosteutta mitataan. Nyt kirkkoa vartioidaan, eikä sinne voi kukaan menna ilman valvontaa.
Tätä vanhinta ikonia oli vaikea kuvata, kun valoheijasteet tulivat ikkunoista, mutta tässä sen pitäisi olla.
Pihan koirat
Tässä Santorinin korkein asuttu kylä Pyrgos, jossa on Venetisalainen linnoitus
Marja sai ystävän matkamuistomyylän omistajan koirasta, Hauska rouva ja koira myös.
Viinitehtaalla saimme tutustua viinin valmistukseen ja saimme maistella Santorinin omia viinejä. Myymälässä oli myös vartalovoiteitaj ja suihkusaippuaa joka oli valmistettu samoista aineista, eli viinirypäleistä.
Tammitynnyrit tulevat Ranskasta. Koripunos tuossa on Santorinin keksintö heidän viinirypäleidensä kypsymisprosessiin. Santoriinilla on tuulista ja kuivaa. Viljelijät punovat talvella kasvaneet köynnökset punoksiksi, jotta rypäleet eivät hakkaudu tuulen vuoksi muusiksi vaan punos antaa tuulen suojaa ja samalla auringon suojaa. Santorinin aivan oma keksintö, siellä on mahdotonta kastella viljelmiä. Keksintö on nerokas.
tässä alueella kuivataa auringossa viinirypäleitä
Tässä itse maistajaiset
Viinintehtaan kaunista näköalaterassia.
Sitten viehättävä pittoreski Oia
Maijaa pelaamaan ja sitten syömään
Shoppailua ja hotellin altaalla
Tänään päätimme olla lähialueellla ja shoppailla ja Marjo ja Arja P lähtivät viinimuseolle. Joten osa porukasta oli shoppailemassa ja sen jälkeen menimme altaalle pienessä vesisateessa ensin allasbaariin kahville ja sitten vaihdoimme uimapuvut päälle ja uimaan ja altaalle, jossa oleilimme iltapäivän. Söimme pienen lounaan allasbaarilla. Iltapäivä sujui rattoisasti, pienen iltapäiväsateeteen kera, ilma on ollut koko ajan todella kuumaa, sateesta huolimatta.
Huomenna menemme iltaretkelle auringonlaskua katsomaan ja retkellä käymm pienellä saarella joka on tulivuorisaari, myös toisella saarella, kerron niistä sitten myöhemmin. Tänään kuvia on vähän, mutta huomenna taas varmasti enemmän!
Perheen koirat nostettiin baarijakkarall, kun sade alkoi, ettei jalat kastu.
Allasbaaria pitää pieni perhe, jolla on kaksi tyttöä, todella viehättäviä nuoria naisia ja niin palvelua-alttiita ja ihania ihmisiä
Viimeinen ilta ja auringonlasku Santorinilla
Jo ajoissa iltapäivällä lähdimme Athinios port satamaa kohti, josta kuunarimme lähti seilaamaan kalderajärvelle, joka itseasiassa on meri 200-400 m syvä järvi. Se on muodostunut tulivuorenpurkauksesta jonka vaoimakas purkaus romahdutti osan saarta mereen ja muodosti kaldera järven ja samalla on muodostunut nämä pikku saaret. Seilasimme kuunarilla Santoriinin kaunista rannikkoa ja katselimme saarta mereltä käsin. Risteilimme tulivuorisaartenympärillä, olisi myös ollut mahdollisuus uida kuumien lähteiden lämmittämiin poukamiin, meillä oli kuitenkin kyseessä viimeinen ilta, joten emme kastelleet enää uimapukujamme. Lopuksi menimme illalliselle pikku saarelle Thirassiaan, siellä saimme maittavan illallisen viineineen. Siitä purjehdimme merelle, jonne kuunarimme pysähtyi ja saimme mielin määrin kuvata upeata auringonlaskua.
Auringon nousu, parvekkeeltamme klo 6.30
Melkoista serpentiinitietä laskimme alas satamaan
Tuo purjevene on meidän kuunarimme
Seilasimme aluksi uimaan tulivuorisaaren poukamaan, missä tuo taustalla näkyvä ruskea vesi on kuumista lähteistä pulppuavaa vettä, sinne oli mahdollisuus pulahtaa. Saarella asuu myös erakko, joka asuu tuossa kirkon yläpuolella olevassa talossa. Tarina kertoo, että mies on särkyneen sydämen vuoksi muuttanut saarelle asumaan, seuranaan koira ja muutama kana, ja vuohi. Hänellä on myös vene millä pääsee ostoksille, mutta muuten asuu yksin saarella vakituisena asukkaana.
Tämä pikku kirkko on tehty kunnioituksena pikkulapsille, jotka pelastuivat haaksirikosta, vanhemmat ovat rakentaneet tämän ja joka vuosi vietetään juhlaa vuosipäivänä.
Rinteessä oleva rakennus on tietenkin kirkko
Melkoisen tuulisessa säässä seilasimme Kaldera järvellä ja katselimme Santorinia mereltä käsin ja kyllähän se melkoisen huikea on! Ladyt purjehtimassa
Naisenergiaa purjehtimassa
Tavernassa illallisella
Kävimme syömässä Pikku Santoriniksi kutsutulla Thirassian saarella maittavan illallisen viineineen
Kukkuu, aasikin sieltä löytyi talon takaa.
Sitten kuuluisa Santorinin auringonlasku
Sitten kummalla kameralla on paremmat auringonlaskukuvat, tässä järkkärin kuvat
Järkkärin kuvat taitavat olla paremmat
Kotona
Kotona jälleen, viikko on mennyt nopeasti. Aamulento oli miellyttävä. Huoneet luovutettiin klo 6:30 ja nouto kentälle 6:45. Hotellin omistaja juoksi vielä meidän peräämme ja toi meille kaikille vielä pienet matkamuisto paketit. Olimme aivan yllättyneitä. Hotellimme oli hyvin kodikas, ei mikää luksus, mutta kaikki ihmiset ja henkilökunta oli todella ystävällistä! Santorinille voisin palata milloin tahansa uudestaan!
Kommentit
Tämän blogin kommentit tarkistetaan ennen julkaisua.